Mitä kaipaan eniten Suomesta ulkosuomalaisena

In this post I talk (in Finnish) about what I miss most living abroad as a Finnish expat. If you’d like to request an English translation, please let me know!

En este post cuento (en finés) que es lo que más echo de menos de Finlandia estando fuera. Si  te gustaría una traducción del texto al español, por favor ¡no dudes en decírmelo!

green space
Olen asunut lähestulkoon koko aikuisikäni ulkomailla, ja sitäkin ennen monta vuotta expat-lapsena. Silti koen itseni ennen kaikkea suomalaiseksi ja Suomen kotimaakseni, asuuhan siellä edelleen koko perheeni sekä suurin osa ystävistäni. Käyn Suomessa keskimäärin kahdesti vuodessa, ja yleensä lomailen yhdestä kolmeen viikkoon. Lisäksi kulutan päivittäin suomalaista sekä suomenkielistä mediaa, ja olen yhteydessä Suomessa asuviin läheisiin. Vaikka en välttämättä ole ihan perillä kaikista viimeisistä ajankohtaisista käänteistä, koen Suomen kuitenkin edelleen läheiseksi maaksi ja ennen kaikki kotimaakseni.

Tällä hetkellä täällä Espanjassa on oikein hyvä olla ja asustella, mutta en ole sulkenut pois mahdollisuutta palata jossain vaiheessa Suomeen asumaan muutamaksi vuodeksi. En kuitenkaan usko, että pysyvä paluumuutto tulee oikeastaan koskaan kysymykseen. Siitä huolimatta, vielä näin viidenkin Espanjan-vuoden jälkeen on paljon asioita joita kaipaan Suomesta.

Perhe ja ystävät

people-in-park

Eniten kaipaan Suomesta tietysti perhettäni sekä ystäviäni. En niinkään kaipaan suomalaisia kansana, mutta niitä omia läheisiäni on oikeastaan jatkuva ikävä. Aluksi se ikävä oli todella raastavaa ja rankkaa ja koin valtavaa syyllisyyttä jäädessäni aina pois synttäreiltä, hautajaisista, häistä tai vaikka vaan perjantai-illan yhteiseltä aterialta. Vuosien saatossa sen ikävän kanssa on oppinut tulemaan toimeen, ja onneksi nykyään teknologia on tullut suureksi avuksi meidän kaukana asuvien elämään. WhatsApp-viestiä vaihdellaan päivittäin ja puhelimessa puhutaan säännöllisesti. Koti-Suomeen järjestettäviin juhliin pääsee mukaan videopuheluiden kautta ja sähköpostikin on edelleen oikein toimiva yhteydenpitoväline. Joskus Suomessa käydessä tuntuu, että en ole poissa ollutkaan sillä jatkuva yhteydenpito pitää välimatkan lyhyenä. Tai ainakin lyhyempänä.

people in park

Suomalaiset kirjastot

Tämä kirjasto-asia on oikeastaan sellainen, jonka olen huomannut vasta Suomi-lomilla käydessäni. Joskus täytyy tosiaan mennä kauas nähdäkseen mitä on lähellä. En koskaan ymmärtänyt kuinka hienoja ja monipuolisia keskuksia suomalaiset kirjastot ovat. Ensinnäkin kirjaston kokoelmat ovat etenkin nykyään aivan uskomattoman laajat. Kirjoja löytyy vaikka mistä aiheesta, ja uusimmat teoksetkin ovat kirjaston hyllyllä alta aikayksikön. Jos omasta lähikirjastosta ei jotain löydy, sen saa helposti tilattua muualta muutamassa päivässä. Espanjassa tilanne on toinen.

model trains
Eräs Cádizin kaupunginkirjastoista toimii myös pienjunamuseona. Näitä vitriinejä on ainakin 10 kappaletta. Junia mieluummin katsoisin uutuuskirjallisuutta.

Suurkaupungeissa, esimerkiksi  Madridissa tai Barcelonassa tilanne saattaa olla toinen mutta niiden 25.000 – 500.000 asukkaan kaupunkien osalta joissa itse olen asunut voin sanoa että espanjalaiset kirjastot jättävät todella paljon toivomisen varaa. Ensinnäkin kirjastojen valikoima on yleensä varsin suppea. Uutuuskirjallisuutta on todella vaikeaa löytää. Viime viikolla kävin meidän lähikirjastossa toiveenani löytää talouskirjallisuutta. En koko kirjastosta löytänyt ensimmäistäkään teosta esimerkiksi sijoittamisesta. Ymmärrän toki, että aihe on sikäli muuttuva ja että ajankohtaista tietoa saa parhaiten netistä. Mutta HelMetistä vastaavaa kirjallisuutta löytyy mielinmäärin! Lisäksi espanjalaisissa kirjastoissa on huomattavasti vähemmän elokuvia ja musiikkia. Tämä ei tosin juurikaan yllätä koska espanjalaiset ovat yleisesti ottaen melkoisia piraattituotteiden ystäviä.

encyclopaedias
Käyttääkö joku muka edelleen tietokirjoja? Tällaisia kokoelmia on hyllykaupalla.

Byrokratian puuttuminen

Vaikka suomalainen kuinka väittäisi, että Kelan kanssa on mahdotonta asioida ja että virastoasiat saavat veren kiehumaan niin sanon että se ei ole mitään verrattuna espanjalaiseen papereiden pyörittämiseen. Täällä tunnutaan olevan monessa asiassa vuosia (tai vuosikymmeniä) Pohjolaa jäljessä, ja byrokratia on yksi oiva esimerkki siitä. Vähän aikaa sitten minun piti hankkia eräs työhön liittyvä todistus. Sitä ei tietenkään voinut tilata netistä (kuten ei yleensä mitään muutakaan paperia) vaan todistus piti hakea virastosta, jonka aukioloajat ovat arkisin klo 9-14. Virastossa ei luonnollisesti ollut vuoronumerojärjestelmää vaan asiakkaita palveltiin saapumisjärjestyksessä. Itse odotin omaa vuoroa 45 min. (joka itse asiassa näin jälkeenpäin ajateltuna oli aika vähän!), minkä jälkeen virkailija antoi minulle lapun täytettäväksi. Täytin lapun ja menin takaisin jonon hännille.

bank office

Odotin taas puolisen tuntia, ja nyt lappu täytettynä annoin sen virkailijalle, joka puolestaan naputteli tiedot koneeseen ja sanoi että saan valmiin todistuksen 3-5 työpäivän kuluttua. Siitä ei kuitenkaan ilmoittettaisi etukäteen, vaan minun tulisi tulla uudestaan käymään (ja jonottamaan) 3-5 päivän kuluttua, jolloin saisin todistuksen. Varmuuden vuoksi menin uudelleen virastolle vasta reilun viikon kuluttua alkuperäisestä käynnistä, odotin taas kolmisen varttia ja virkailija antoi minulle todistuksen. Suomessa moiseen operaatioon olisi mennyt korkeintaan viisi minuuttia verkossa ja lappu olisi ollut postilaatikossa parin päivän kuluttua.

caser seguros

Espanjassa muutenkin aika on erittäin suhteellinen käsitys. Kampaajalla, lääkärissä, virastoissa ja jopa työhaastattelussa saa yleensä odottaa vähintään 45-60min. vaikka olisi aika varattuna. Edellisen kerran kun itse olin lääkärin vastaanotolla pääsin itse Rva Lekurin luokse puolitoista tuntia varatun ajan jälkeen. Sellaista ei vaan koskaan tapahtuisi Suomessa.

Vuodenajat

talvi jää

Tämä kohta saattaa mennä kategoriaan “Aika kultaa muistot”, ainakin jos Facebookin harmaita taivaita ja loska-kirouksia on uskominen, mutta minulla on ikävä Suomen neljää vuodenaikaa. Täällä eteläisessä Espanjassa vuodenaikoja on oikeastaan vain kaksi: Kuuma ja Ei-Kuuma. Kevät kestää noin viikon ja syksy suunnilleen saman verran. Kaipaan talvisia maisemia ja kenkien alla rouskuvaa lunta. Ikävöin sitä syksyn tuoksua, kun kesä on tullut päätökseen ja ilma on kirpsakan raikas. Haluaisin nähdä ruskan ja eriväriset lehdet puissa. Ne loputtomat suomalaiset kesäyöt, ja ennen kaikkea valoisat aamut. Minulla on ikävä kevättä, kun pitkän talven jälkeen luonto alkaa taas herätä henkiin, kun näkee ensimmäiset sinivuokot ja yhtäkkiä kaikkialla on vihreää ja vehreää.

sinivuokko kukka

Ikävöin kovasti myös suomalaista luontoa ja ennen kaikkea sitä, että se on läsna aivan kaikkialla. Suomessa ei tarvitse erikseen lähteä minnekään jos haluaa luontoon. Myös suuremmissa kaupungissa lähestulkoon kotiovelta pääsee metsään, puistoon tai vaikka vaan luontopolulle. Etelä-Espanjassa tilanne on toinen. Kaupungit ovet lähestulkoon kauttaaltaan asfaltin peitossa. Viheralueita ei ole nimeksikään. Jos metsään haluat mennä täytyy ottaa auto alle. Nurmikkoa olen nähnyt edellisellä ulkomaanreissulla. Luontoa on ikävä.

snow winter

Irtokarkit

Suomalaiset irtokarkit. Tarvitseeko muuta edes sanoa?

irtokarkkihylly

Leave a Reply

Your email address will not be published.